Tietoa Taidehallista

Nykytaidetta ja designia kaupungin kauneimmaksi kehutussa näyttelytilassa, jo vuodesta 1928.

Taidehallissa järjestetään joka vuosi noin 6 näyttelyä, tapahtumia, ja monitaiteellista ohjelmaa. Näyttelyiden pääpaino on nykytaiteessa, mutta näyttelyohjelmistoon kuuluvat myös muotoilu ja arkkitehtuuri. Taidehalli ei kerää omaa kokoelmaa, vaan toimii vaihtuvien näyttelyiden esittelytilana.

Taidehallin omistaa yksityinen säätiö, jonka taustalla ovat taiteilija- ja taidejärjestöt. Säätiön hallituksen puheenjohtaja on Kai Huotari (2018 alkaen). Taidehallin johtajana toimii Jan Förster. Helsingin kaupunki ja opetus- ja kulttuuriministeriö tukevat Taidehallin toimintaa. Julkiset avustukset kattavat noin 20 % Taidehallin vuosittaisesta budjetista, ja loput tulevat Taidehallin omasta tulonhankinnasta. Taidehallin tiloissa sijaitsevan ravintola Farangin toiminnasta vastaa ulkopuolinen yrittäjä. Espoon Saarnilaakson koulu on Taidehallin taidekasvatuksellinen kummikoulu. Taidehalli on Suomen Museoliiton ja kansainvälisen museoliiton ICOMin jäsen.

Taustajärjestöt

• Helsingin kaupunki
• Suomen Taiteilijaseura
• Taidemaalariliitto
• Suomen Taidegraafikot ry
• Suomen Kuvanveistäjäliitto
• Suomen Arkkitehtiliitto SAFA
• Teollisuustaiteen liitto Ornamo ry
• Suomen Taideteollisuusyhdistys
• Suomen Taideakatemian Säätiö
• Suomen Taideyhdistys
• Tampereen taiteilijaseura
• Turun Taideyhdistys

Henkilökunta

Sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@taidehalli.fi

Johtaja Jan Förster

Puh. 040 130 5545

Näyttelypäällikkö Kiira Miesmaa

Puh. 050 491 3010

Viestintäpäällikkö Lotta Nelimarkka

Puh. 040 451 4772

Tuottaja Birgitta Orava (tapahtumat ja tilavuokra)

tuottaja(at)taidehalli.fi, puh. 0400 904 749

Asiakaspalveluesimies Marko Saranpää

Puh. 0400 316 885

Lipunmyynti 

Puh. 040 450 7211

Kioski-kauppa Heini Kärki

kioski(at)taidehalli.fi

Suomen Taideyhdistys / sihteeri Anna Kinnunen

Puh. 045 7731 4315

Asiakaspalvelu:

Emily Boswell

Jaakko Hanhela

Panu Isoaho

Sanna Monni

Sekä: Riikka Alanko, Henna Itäniemi, Heidi Lahtinen, Aino Keinänen, Säde Kultanen, Tuomas Lehtomaa, Iisa Lepistö, Mari Mattila, Iiris Markkola, Outi Saukkonen, Piia Suomi, Enni Suominen, Johanna Torkkola, Tiina Toropainen-Sanchez, Virpi Velin

Oppaat:

Emily Boswell

Jonna Karanka

Emelie Luostarinen

Iiris Markkola

Annika Sohlman

Johanna Torkkola

Historia

Helsingin Taidehalli on toiminut keskeisenä kuvataiteen, arkkitehtuurin ja taideteollisuuden näyttelyiden tilana jo vuodesta 1928. Taidehalli syntyi taiteilijoiden keskuudessa heränneestä tarpeesta saada uusi tila vaihtuville näyttelyille. Toimintaperiaatteisiin kirjattiin, että Taidehallissa tuodaan esille koti- ja ulkomaista kuvataidetta, taideteollisuutta ja arkkitehtuuria.

Erilaisten tonttivaihtoehtojen ja suunnitelmien jälkeen Taidehalli päätettiin rakentaa Etu-Töölöön Nervanderinkadulle. Rakennuksen suunnittelivat arkkitehdit Jarl Eklund (1876–1962) ja Hilding Ekelund (1893–1984) vuoden 1927 kutsukilpailun pohjalta. Vuonna 1927 perustettiin Helsingin Taidehallin Säätiö, joka toimi Taidehallin rakennuttajana. Rakennus on edelleen säätiön omistuksessa.

Taidekriitikko, tutkija ja taiteenasiantuntija Bertel Hintze (1901–1969) oli Taidehallin ensimmäisenä johtajana käynnistämässä uudenlaista taidelaitosta Suomessa. Hän oli Taidehallin johdossa vuoteen 1968 asti, jolloin hän jäi eläkkeelle. Hintzen jälkeen johtajina ovat toimineet Seppo Niinivaara 1968–1994, Timo Valjakka 1994–2001, Maija Tanninen-Mattila 2001-2006, Maija Koskinen 2006–2013 ja nykyisenä johtajana Jan Förster vuodesta 2013.

Helsingin Taidehalli vihittiin käyttöön 3.3.1928, jolloin avattiin ajankohtaista suomalaista taidetta laajasti esittelevä avajaisnäyttely. Taidehalli ei olisi syntynyt ilman tuolloisen yritysmaailman ja mesenaattien apua ja lahjoituksia. Rakennushanketta tukivat merkittävällä tavalla teollisuusneuvos Gösta Serlachius, päätoimittaja Amos Anderson ja teollisuusneuvos Salomo Wuorio. Diplomi-insinööri Jalo Sihtola liittyi myöhemmin toiminnan tukioiden joukkoon.

Helsingin Taidehalli on tuonut historiansa aikana nähtäville kunkin aikakauden suomalaisen taiteen keskeisiä henkilöitä Juho Rissasesta ja Helene Schjerfbeckistä (jonka muistonäyttelystä vuodelta 1954 kuva yllä) Sam Vanniin ja Reidar Säreistöniemeen. Myös suomalaiset taiteilijaryhmittymät kuten Prisma ja Marraskuun ryhmä pitivät Taidehallissa omia näyttelyitään 1900-luvun aikana. Ulkomaisen nykytaiteen näyttelyt, mm. Klar form – pariisilaista nykytaidetta (1952, kuvassa), olivat tärkeitä Suomen taide-elämän kehittymisen kannalta. Monet muistavat 1990-luvulta Andy Warholin (1997) tai Alvar Aallon näyttelyt (1998). 2000-luvulla suosituimpia ovat olleet kuvataiteilijoiden Kaj Stenvallin (2000), Anish Kapoorin (2001), Maaria Wirkkalan (2002), Helmut Newtonin (2004), Marlene Dumas’n (2005), Mari Rantasen (2007) tai Karin Mamma Anderssonin (2007) näyttelyt. Design- ja arkkitehtuurinäyttelyistä muistetaan erityisesti Arne Jacobsen (2002), Eero Aarnio ja Eero Saarinen.

Yli 80 vuodessa Helsingin taide-elämä on kokenut suuria muutoksia, mutta Taidehalli on säilyttänyt asemansa paikkana, jossa nuoret taiteilijat tekevät läpimurtonsa ja tunnustetut konkarit esittävät laajoja retrospektiivejä. Taidehallista on tullut elävän taiteen koti, jossa taiteilijat, tutkijat ja taidetta rakastava yleisö kohtaavat.

Arkkitehtuuri

Vuonna 1928 valmistunut Hilding Ekelundin (1893-1984) ja Jarl Eklundin (1876-1962) suunnittelema Helsingin Taidehalli edustaa 1920-luvun klassismia ja on tyylisuunnan keskeisiä rakennuksia Suomessa. Rakennus on suojeltu asemakaavassa ja se on määritelty rakennustaiteellisesti sekä kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi kohteeksi.

Taidehallin julkisivusta voi erottaa voimakkaan massoittelun ansiosta kaksi erillistä suorakaiteenmuotoista osaa, mikä paljastaa näyttelysalien sijoittelun ja tilarakenteen. Rakennuksen epäsymmetrisyys oli tyypillistä kyseisen aikakauden arkkitehtuurissa. Aurorankadun puoleinen osa on muuhun rakennukseen verrattuna korkeampi ja syvempi. Tässä osassa sijaitsee tilallisesti vaikuttava kuvanveistosali, jonka betonilattia on koristeltu geometrisin kuvioin. Rakennuksen matalampi osa asettuu pitkittäin Nervanderinkadun suuntaisesti, ja tällä puolella sijaitsevat puolestaan hieman matalammat maalaussalit. Rakennuksen koristelu on niukkaa 1920-luvun lopun pelkistetyn klassismin mukaisesti. Harvoja rakennuksen ulkokuorta koristavia elementtejä ovat esimerkiksi julkisivun sisäänkäynnin kaarevaa ulkoseinää korostavat 28 pyöreää medaljonkia.

Valmistuessaan näyttelykäyttöön suunniteltu rakennus oli varsin uudenaikainen näyttelytila, jossa korostui toiminnallisuus. Näyttelysalit oli suunniteltu erilaisten taidemuotojen esittämiselle: kuvanveistolle ja maalaustaiteelle oli omat tilansa. Salit sijoiteltiin siten, että näyttelyssä kulkeminen oli selkeää ja johdonmukaista, ja näyttelytilojen valaistus järjestettiin sijoittamalla jokaiseen saliin luonnonvaloa antavat ikkunat. Näyttelysalit olivat alun perin väritykseltään aikakaudelle tyypillisesti tummat, mutta ihanteiden ja vaatimusten muuttuessa ajan myötä niistä tehtiin vaaleat ja valoisat.

Taidehalliin tullaan sisään soikeanmuotoiseen eteisaulaan, jonka toisesta päästä nouseva pääportaikko vie ylemmän kerroksen näyttelytiloihin. Alakerrassa sijaitsee nykyään entisestä intendentin työhuoneesta ja arkistosta Taidehallin Kioskiksi muutettu tila. Rakennuksen keskelle, kahden rakennusmassan yhtymäkohtaan, sijoitettu pääportaikko jakaa näyttelytilat kuvanveisto- ja maalaussaleihin. Portaikon katossa on siniseksi maalattuja ja kullanvärisin tähtikuvioin koristeltuja kahdeksankulmaisia kasettikomeroita. Rakennuksen Ainonkadun puoleisesta sisäänkäynnistä kuljettiin aiemmin Taidehallin klubihuoneistoon, missä sijaitsivat kolmen taiteilijajärjestön – Suomen Taiteilijaseuran, Teollisuustaiteen Liitto Ornamon ja Suomen arkkitehtiliitto SAFAn – toimitilat. Seurojen muutettua toimintansa muualle, tiloissa on toiminut vuodesta 1995 alkaen ravintola. Helsingin Taidehallin arkkitehtuuri on kestänyt hyvin aikaa. Sen peruslähtökohdat toimivat edelleen. Näyttelytiloja on pyritty muokkaamaan sopivaksi kulloisenkin aikakauden taiteen esittämiselle. Nykyinen Taidehalli on 1960-luvun ”valkoisen kuution” ideaalia noudattava ajanmukainen ja nykyaikaistettu näyttelytila.

Taidehallin historian ensimmäinen kattava peruskorjaus aloitettiin toukokuussa 2008. Se kesti 15 kuukautta ja valmistui kesällä 2009. Taidehallin alle louhittiin kaksi maanalaista kerrosta, joihin uusi talotekniikka, hissin koneisto yms. sijoitettiin. Remontissa kunnostettiin kaikki ikkunat ja ovet. Keski- ja takasaliin asennettiin lattialämmitys. Taidehallin toimisto oli sijoitettu entiseen Taidehallin talonmiehen asuntoon. Peruskorjauksessa toimistotilat uusittiin täysin. Taidehalli sijaitsee kapealla tontilla aivan Eduskunnan kirjaston vieressä, mikä aiheutti peruskorjaukselle haasteita. Taidehallin katto uusittiin ja ilmastointijärjestelmät pyrittiin mahdollisuuksien mukaan piilottamaan. Taidehallin aulan väritys palautettiin 1930-luvun värimaailmaan perusteellisen väritutkimuksen jälkeen. Merkittävän saneeraustyön tuloksena Taidehallin talotekniikka uusittiin kokonaan ja näyttelyolosuhteet saatettiin nykyaikaisia tarpeita ja vaatimuksia vastaaviksi. Korjaukset ja uudistukset on tehty rakennuksen arkkitehtuuria ja historiaa kunnioittaen ja kuunnellen.