Retrospektiivinen näyttely täyttää Helsingin Taidehallin Johanna Ehrnroothin teoksilla. Herkkyyttä ja voimaa huokuvat maalaukset kuljettavat katsojaa todellisuuden ja illuusioiden rajamaille.

Johanna Ehrnroothin (1958–2020) uljaat maalaukset eksyttävät katsojan pehmeään labyrinttiin. Läpi koko uransa Ehrnrooth rakensi omaperäistä kuvakieltä, joka pakenee selkeää tulkintaa: hienovaraisia väriharsoja, sirpaleisia heijastuksia ja väreileviä pintoja kerrostavat maalaukset vihjailevat ja kuiskivat kuin unen ja valveen välisellä alueella.

Taidehallissa nähtävän retrospektiivisen näyttelyn painopiste on Ehrnroothin uran myöhäisvaiheessa, jolloin hän oli kääntynyt kohti abstraktimpaa ilmaisua. Jo varhaisemmassa tuotannossa nähdyt ranskalaisen ja japanilaisen taiteen vaikutukset ovat yhä läsnä näissä kuvakieleltään aiempaa viitteellisemmiksi kehittyneissä teoksissa.

Muodonmuutokseen ja uuden kuoriutumisen viittaa myös näyttelyn nimi Chrysalis, joka tarkoittaa perhosen toukan kotelovaihetta.

Näyttelyn on kuratoinut Julie Sylvester yhdessä taiteilijan perikunnan kanssa. Näyttelysaleissa kuullaan Otto Taimelan ääniteos.