Tänään
11.00-20.00
Tilaa uutiskirje

news
Kirjoitusharjoituksia Piccininin näyttelyn ympäriltä

KEHON, SUKUPUOLEN SEKÄ TODEN JA TARUN VÄLISSÄ –  FEMINISTISIÄ LUENTOJA JA KIRJOITUSHARJOITUKSIA

Sanataide- ja kirjallisuusterapiaohjaaja Jenni Hurmerinta (www.sanattu.fi) on laatinut Patricia Piccininin näyttelyn innoittamina neljä erilaista kirjoitusharjoitusta.

Itsenäisesti toteutettavat kirjoitusharjoitukset tarjoavat tilaisuuden käsitellä näyttelyn teemoja sanataiteen luovin keinoin ja omaehtoisesti feminismin perspektiivistä.

Matalan kynnyksen kirjoitusharjoitusten välityksellä voit syventää tulkintojasi näyttelyn teoksista ja pohtia omaa yksilöllistä suhdettasi kehollisuuteen, kauneuskäsityksiin sekä kehoon liittyviin rajanvetoihin. Saat kyseenalaistaa ja jopa karnevalisoida itsestäänselvyyksinä pidettyjä kollektiivisia näkemyksiä todellisuudesta.

Kirjoitusharjoitusten toteuttaminen ei vaadi minkäänlaista ennakko-osaamista tai tietämystä kuvataiteesta, luovasta kirjoittamisesta tai feminismistä. Et tarvitse muuta kuin sinulle mieluisat kirjoitusvälineet.

”I would like other people to create their own narratives about it”, Piccinini kertoo eräällä videolla puhuessaan teoksistaan. Tässä on sinun tilaisuutesi.

Aiheen tiimoilta järjestetään myös kahden päivän intensiivikurssi 3. ja 10. lokakuuta, jonka ohjaa Jenni Hurmerinta. Lue lisää tästä linkistä!

KIRJOITUSHARJOITUKSET

1. Tajunnanvirtaruno

Luovassa kirjoittamisessa ja prosessissa on tärkeää päästää irti järkeilystä sekä mielen ja kielen sensuurista. Tässä yksi erinomainen apukeino on tajunnanvirtakirjoitus, jonka tarkoituksena on vähentää kirjoittajan tietoisen minän kontrollia ja jopa harjoituksen myötä irrottautua siitä. Kun antaa tajunnan virrata, se nostaa alitajunnastamme pintaan merkityksellisiä asioita, joita emme kenties muuten huomaisi. Vapaakirjoittaminen ei ole kerronta- vaan kirjoitustekniikka: siinä tuotetun tekstin ei sellaisenaan kuulu tai tarvitse olla esteettisesti edustavaa tai koherenttia.

Kirjoita tajunnanvirtaa alla olevista lähtökohdista käsin. Älä sensuroi ajatuksiasi tai tuntemuksiasi, anna järjettömien ja asiattomienkin ajatusten virrata paperille (tätä tekstiä ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa). Jos et onnistu muodostamaan lauseita, listaa vain mieleen tulevia sanoja, kunhan kynä ei hetkeksikään pysähdy!
Kirjoita tajunnanvirtaa seuraavista aiheista (kustakin joitain minuutteja):
1) Minun kehoni ja kehonkuvani…
2) Minun sukupuoleni määrittelee…
3) Toiseus merkitsee minulle…
4) Yhteenkuuluvuus merkitsee minulle…
5) Kehoni ja mieleni rajat…
6) Kauneus on…
Lue nyt äsken kirjoittamasi tajunnanvirta läpi. Ympyröi tai alleviivaa tekstistä sinua eniten puhuttelevia sanoja, lauseita ja virkkeitä. Yhdistele ja sommittele poimimistasi palasista runo. Voit halutessasi taivuttaa sanoja ja täydentää tekstiä tai soveltaa tehtävänantoa millä tahansa tavalla itse mielit.

2. Metamorfoosi

Ihminen on aina yrittänyt hahmottaa omaa paikkaansa maailmassa peilaamalla itseään toisia ihmisiä sekä asioita, esineitä ja ilmiöitä vasten. Universaalit ja ajattomat myytit sekä kaunokirjallisuus ovat täynnä erilaisia ”rajanylityksiä” ja muodonmuutoksia, joissa ihmisen ja ei-inhimillisen fyysisiä ja psyykkisiä rajoja hälvennetään tai koetellaan.

Erilaiset kuvaukset ihmisyyden skaalasta, sen venyttämisestä ja kyseenalaistamisesta ovat toimineet taiteessa monesti satiirisena kritiikin väylänä. Kaunokirjallisuudesta tunnetuimpia metamorfooseja on Franz Kafkan novelli ”Muodonmuutos” vuodelta 1915. Esimerkkinä ajankohtaisemmasta muodonmuutoksesta on Marie Darrieussecqin romaani Sikatotta (1996), missä nainen ja hänen ympäristönsä kamppailevat asenteidensa kanssa naisen muuttuessa hiljalleen siaksi.

• Metamorfoosi eli muodonmuutos on täydellinen tai osittainen muodonvaihdos, jossa eläin, olento, asia tai ihminen vaihtaa muotoaan (vastentahtoisesti tai omavalintaisesti).

• Antropomorfismi eli ihmisenkaltaistaminen on inhimillisten ominaisuuksien liittämistä muihin eläimiin, elottomiin esineisiin tai kuvitteellisiin kohteisiin.

• Dehumanisaatio eli epäinhimillistäminen on puolestaan henkilön ihmisyyden torjumista tai kieltämistä.

• Animismi eli sielu-usko on käsitys, jonka mukaan kaikilla olioilla ja asioilla, esimerkiksi luonnon elementeillä ja eläimillä on sielu.

• Personifiointi on metafora, jossa ei-inhimillisellä oliolla, eläimellä tai esineellä nähdään inhimillisiä piirteitä (psyykkisiä ja/tai fyysisiä).

Kirjoita joko yksi tarina kummastakin alla olevasta lähtökohdasta käsin (a tai b) tai käsittele kumpaakin yhdessä ja samassa kertomuksessasi (a ja b):

a) Kirjoita tarina, jossa jokin ei-inhimillinen asia, eläin tai ilmiö saa inhimillisiä ja persoonallisia piirteitä.

b) Kirjoita tarina, jossa henkilö käy läpi jonkinlaisen muodonmuutoksen, jossa tämän inhimillisyys kyseenalaistuu tai kyseenalaistetaan.

Voit kirjoittaa halutessasi absurdiin tyyliin tai spekulatiivisen fiktion keinoin: eli esität oudotkin tapahtumat niin, kuin ne olisivat niin sanotusti ”normaaleja”. Tai voit luoda vaihtoehtoisen fantasia- tai scifi-todellisuuden kertomustasi varten. Voit myös käsitellä tarinan kautta autofiktiivisesti henkilökohtaisia kokemuksiasi, tai tehdä tarinasta satiirin, jossa kritisoit metaforan kautta sinua vaivaavia epäkohtia.

3. Elämäkerta

Valitse näyttelystä yksi tai muutama hahmo, joille kirjoitat fiktiivisen elämäkerran. Miten hahmo on syntynyt, missä asunut ja kenen kanssa, mistä hahmo haaveilee ja mitä pelkää, mitä syö, miten liikkuu, minkälainen ääni sillä on jne.

4. Dialogi / Monologi

Valitse näyttelystä kaksi hahmoa, joiden välille kirjoitat dialogin eli vuoropuhelun. Mistä hahmot keskustelevat ja millä sävyllä: onko heidän välillään jokin konflikti, vai ovatko he samalla puolella? Voit halutessasi kirjoittaa vuoropuhelun hahmon ja itsesi välille: mitä haluaisit kysyä hahmolta, mitä haluaisit sanoa?

Kirjoita valitsemallesi hahmolle monologi eli yksinpuhelu. Voit kirjoittaa joko muille, esimerkiksi näyttelyn yleisölle, suunnatun ja omistetun monologin taikka hahmon päänsisäisen puheenvuoron, joka mukailee hahmon tajunnanvirtaa ja jota tämä ei aiokaan lausua ääneen.