Secundino Hernándezin (s. 1975, Madrid) maalaukset ovat yhdistelmä rakentamista ja rikkomista. Taiteilijan mukaan teokset ovat metaforia sille, miten meidät ihmiset on tehty: olemisemme koostuu katkonaisista hetkistä; sarjasta kaatumisia ja nousemisia, pohtimisia ja syöksähtelyjä.
Persoonallinen, päiväkirjamainen jälki on ristiriitojen sävyttämää. Kontrollin ja yllätyksellisyyden sekä vähäeleisyyden ja runsauden väliset jännitteet seuraavat espanjalaistaiteilijan ilmaisua sarjasta toiseen. Spontaanilta vaikuttavan työskentelytavan taustalla painavat kuitenkin El Grecon, Goyan ja Mirón kaltaisten taiteilijoiden vaikutteet.
Työskennellessään Hernández käyttää siveltimien lisäksi painepesuria sekä itse kehittelemiään työkaluja, kuten maalituubin päässä olevia metallikärkiä tai maalin poistoon suunniteltuja välineitä.
Näyttelyssä nähdään sekä aivan uusia maalauksia sekä teoksia viimeisen viiden vuoden ajalta.